perjantai 14. helmikuuta 2014

14.02.2014


Ihanaa ystävänpäivää ihan jokaiselle.
Minulla on maailman ihanimpia ystäviä, rakkaita jokainen.
Hanna

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Pikku hiljaa






E.n leikkihuone on myös saanut pientä uudistusta jo jokinen aika sitten. Minun mummoni oli kutonut ihanan maton lattialle ja verhokin tuli postissa. Hempeän vaaleanpunaista ja jotakin tehostevärejäkin on tarkoitus laittaa. Pienelle prinsessalle oikein hyvä huone. Pinnasängystä tehtiin väliaikaisesti sohva, mutta kohtahan sille on jo käyttöä. Pikkuhiljaa hyvä tulee. Tänään huoneesta lähti uuteen kotiin Ikean kirjahylly, nyt puoli huonetta ammottaa tyhjyyttään mutta eiköhän siihenkin joku järkevämpi ratkaisu löydetä. Huomaa että lapsikin viihtyy paremmin huoneessa kun siellä on kaikki kivat lelut ja mukavamman näköistä ympärillä.

Hanna

"Unikoulusta"




Meillä pikkuneiti on viikossa oppinut nukkumaan omassa sängyssä. Alku oli ihan kamalaa ja ajattelin ettei tästä taida tulla mitään. Alkuun sain reippaan tunnin kököttää ja laittaa En toistuvasti makuulleen ja peittoa päälle. Nyt nukahtaa jo kymmenessä minuutissa yleensä, vaikka sitä ennen pitää äitille ja isille antaa sata halia ja pusua. Jompikumpi meistä on pötköttänyt omassa sängyssä niin kauan että E nukkuu. Yölläkin jatkaa unia omaan sänkyyn vaikka kävisi hereillä. Toivotaan että sama malli jatkuu, eikä tule takapakkia. En halua siirtää pientä vielä omaan huoneeseen vaikka moni tekee sen jo varhaisessa vaiheessa. Me ollaan kuitenkin päätetty että saa nukkua isommaksi meidän huoneessa.

Ps. Kuvanlaatu on todella huono, kun kuvat otettu juuri ennen nukkumaan menoa pimeällä. ü

Hanna

tiistai 11. helmikuuta 2014

Raskauskuulumisia








Ajattelin ensin etten täällä blogissa julkaise vauvamahakuvia tai muutakaan, mutta muutin mieleni. Raskausviikkoja on nyt tasan 30 kasassa. Masu on kasvanut hurjasti ja pieni liikkuu kovasti. Olen niin ylpeä tuosta kummusta jota kantelen mukanani. Raskaus on sujunut vaihtelevasti. On niin vaikea sanoa että ei kaikki ole mennyt ihan niinkuin olisi toivonut, mutta silti tuntuu ettei tässä asiassa saisi valittaa vaan kärsiä kaikki mitä eteen tulee, saanhan kuitenkin ihanan pienen lapsen sen jälkeen. Kuten osa varmaan muistaakin kova migreenikierre, pisti päiväjärjestyksen ihan uusiksi ja vasta kahden kuukauden ja yhden kortisonikuurin jälkeen alkoi helpottamaan hieman, niin että selviän ilman joka päiväistä kovaa särkyä. Lukuisat hierojakäynnit myös auttoivat paljon ja niitä jatkan kunnes vauva syntyy. Myös kovat pahoinvoinnit ovat vieneet osansa. Olen kuitenkin nauttinut, nauttinut niistä pienistä potkuista ja liikkeistä, siitä että tiedän mikä palkinto odottaa meitä. Iloinnut siitä että E saa pikkusiskon- tai veljen. Raskausviikolla 28 jäin kokonaan pois töistä, kun selkäkivut ja supistukset alkoivat olemaan sitä luokkaa, ettei ollut muuta vaihtoehtoa. Olo on helpottanut, kun on saanut olla kotona. Hoidella vain normaalit kotiaskareet ja tehdä sen verran kuin jaksaa. E on ollut iloinen kun on saanut olla kotona, vaikka hoitopaikka olikin mitä ihanin. Nyt me nautitaan yhdessä olosta ja odotellaan että pikkuinen syntyy. Pieniä hankintoja on tullut tehtyä ja äitiyspakkauskin saapuu varmasti hetken päästä kun sain vihdoin paperit lähetettyä.

Pieniä sisustusuutuuksia on tullut kotiinkin, tyynynpäällisten muodossa. Tulppaaneita tulee taas ostettua lähes joka viikko. Pieni piristys arkeen.

Hanna

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Rakkain koruni




Tässä on se koru mitä kannan lähes joka päivä kaulassani. Olen kantanut jo pian kaksi vuotta. Tietenkin vaihtelun vuoksi on kiva laittaa joskus jotain muutakin. Sain tämän Kalevalan Lapsi-korun rakkaalta aviomieheltäni silloin kuin saimme E.n. Olen niin onnellinen meidän ihanasta pienestä rakkaasta tytöstä.
Pian siinä on jo toinen hela kertomassa meidän toisesta lapsesta. Olen niin iloinen että saan olla äiti, se ei ole mikään itsestäänselvyys. Tuttavapiirissä on lapsettomuutta, joten voin ehkä sivusta, pienesti tietää kuinka raastavaa se on kun haluaa lasta. Odottaa niin kovasti, mutta syli on tyhjä.

On ihanaa olla äiti, olla niin etuoikeutettu.  

Hanna

torstai 6. helmikuuta 2014

E.n vaateuutuuksia ja uhmaikää







Keväistä vaatetusta on alkanut pikku hiljaa ilmestyä E.n vaatekaappiin. Tässä nyt muutama vaate esittelyssä. Lindexin Tove 100v- mallisto oli kyllä heti sellainen, että siitä on muutama vaate pakko saada pikku neidille. Sen verran suloisia vaatteita sieltä löytyi. Toki aina olen kovasti tykännyt muumeista itsekin. Ylimmäisen kuvan tunikaan kuului myös siniset legginsit samaan pakettiin. Kesämekko oli muutaman euron alelöytö Seppälästä. Hm.n kevätmallistoa on myös postipoika kiikuttanut kotiin, käykääpäs myös siellä kurkkaamassa uutuuksia.

Meille on rantautunut jo jokinen aika sitten melkoinen uhmaikä. Kaikki on "EI" ja itkupotku raivareita saadaan milloin mistäkin. Kaikenlaista pientä kivaa olisi niin kiva puuhailla, ilman että äiti on vahtimassa tekosia. Kuten vessanpönttö on niin kiva uima-allas, kahvinkeitin pitää laittaa tyhjänä päälle, pyykkikone on tosi kiva sekottaa ja leikkeihin sopivat välineet löytyy just keittiönkaapeista. Noh tätä on jo jatkunut jonkunaikaa, mutta kun tahtoa ei saada periksi niin on aika heittäytyä lattialle potkimaan ja ulvomaan. Eikä varmasti temperamenttinen luonnekkaan päästä meitä helpolla. Tähän asti E on nukkunut pääsääntöisesti meidän keskellä, mutta nyt oma olotila ja E.n kova pyöriminen/potkiminen sekä äidin tyynyllä nukkuminen on saanut minut/J.n päättämään, että omaan sänkyyn on aika opetella nyt!. Siispä eilen meillä on aloitettu unikoulu, mistä eräs kyllä protestoi kovaan ääneen illalla. Noh, en aijo antaa periksi!. Uhmaikäinen, mutta silti niin rakas ja ihana. Vaikka hermot ovat välillä palasina, niin onneksi vain hetkellisesti. Ois kiva kuulla myös teidän kokemuksia uhmaiästä sekä unikoulusta. (Sen tiedän että unikoulu olisi pitänyt aloittaa jo hieman aikaisemmin tässä talossa ;)

Hanna

tiistai 4. helmikuuta 2014

Kohta..


Kohta meillä on taas tällainen pieni tuhisija. Odottavan aika on niin pitkä..

Hanna