torstai 16. tammikuuta 2014

Taito jota kadehdin


Sormilla kudottu kaulahuivi, jonka voi laittaa kaksinkerroin kaulaan kuten tuubihuivi.




Jouluna monesta paketista paljastui jotain pehmeää, itse tehtyä. Äitini on kova tekemään käsitöitä ja nämä lahjat ovatkin minulle niitä lemppareita. Itse olen käsitöiden suhteen täysin peukalo keskellä kämmentä, villasukat saan väännettyä just ja just vaikka siinä kyllä voi vierähtää helposti se kolme vuotta. Onneksi E.llä on sellainen mummo, joka pitää huolen että aina on uudet villasukat jalassa eikä pieniä varpaita tai sormia palele talvella. Nämäkin kuvissa olevat vaaleanpunaiset lapaset ja sukat ovat niin herkullisen ihanat, että tuskin raskin niitä käyttää.. Eikä omiakaan varpaita saatikka käsiä ole tänä talvena palellut. Kiitos siitä kuuluu ihanalle äitille ja mummulle <3. Ehkä minäkin joskus opin tekemään jotain, enkä vain tyydy kadehtimaan tätä taitoa.

Hanna

2 kommenttia:

  1. Harjotus tekee mestarin, oot kai kuullut :)
    Tässäkin asiassa. Ite ainaki oon niin kokenu, ku mää oon vaan sinnillä vääntäny niin aina sitä oppii. Tottakai tuntuu välillä että AAARGH, tästä mitään tuu mutta kyllä se sieltä ku jaksaa 30 kertaa tehä uudestaan ja uudestaan purettuaan edellisen. :)

    VastaaPoista
  2. Mulla ei koskaan kestä hermot ku menee joku väärin enkä osaa korjata sitä ;). Mutta ehkä täytys vaan alottaa ja sinnillä tehä.

    VastaaPoista

Kiitos että kommentoit <3